Mother 3:a pidetään yleisesti yhtenä Nintendon parhaista peleistä, mutta sen paikallistamisessa länsimaiselle yleisölle on edelleen useita haasteita.

Vaikuttavin selitys Äiti 3:n yksinoikeudelle on taloudellinen. Kun Mother 2 esiteltiin Pohjois-Amerikkaan nimellä Earthbound, myynti oli heikkoa. Earthboundin sarjakuvaestetiikka kilpaili muiden roolipelien, kuten Final Fantasy 6 (julkaistu lännessä nimellä Final Fantasy 3) ja Chrono kanssa. Liipaisin. Lisäksi Earthboundia markkinoitiin iskulauseilla, kuten ”this Game Stinks”, jolla yritettiin vangita 1990-luvun huumoria. Tällainen markkinointi ei onnistunut vangitsemaan pelin vakavuutta, eikä ole yllätys, että Earthbound myi niukat 140 000 kappaletta Yhdysvalloissa (verrattuna 518 000 kappaleeseen Japanissa).

Huumeet, alkoholi ja muut aikuisille suunnatut teemat

Vaikka Nintendo odottaisi kaupallista menestystä Mother 3:n kanssa, lokalisointi tuo mukanaan muita haasteita. Sen tarina on synkkä ja täynnä kypsiä teemoja, ja se koskettaa sellaisia ​​aiheita kuin kuolema, diktatuuri, huumeet ja alkoholi. Lisäksi ajoittain ilmaantuu seksuaalisia viittauksia, ja usein huumorilla huumori muistuttaa Dragon Questin surullisen kuuluisaa ”puff puff” -vitsiä. Jotkut näistä elementeistä voitaisiin poistaa pelistä suhteellisen helposti, mutta muiden osien poistaminen edellyttäisi uusia sprite-taideteoksia ja animaatioita.

Harakat

Ehkä vaikein osa Äiti 3:sta lokalisoida olisi harakat. Nämä hahmot on kuvattu yhdistelmällä sekä perinteisesti maskuliinisia että perinteisesti feminiinisiä piirteitä, joita kuvataan epävirallisessa käännöksessä ”ei mies eikä nainen”. Harakoilla on kello viiden varjot, mutta he käyttävät mekkoja ja korvakoruja, ja ne muistuttavat japanilaista Okama-käsitettä. Pelin kirjoittaja Shigesato Itoi on ilmoittanut, että hänen tarkoituksenaan pelissä oli olla erilainen kuin muut JRPG:t ja omaksua naisellisuus maskuliinisuuden sijaan.

Japanilainen kulttuuri eroaa suuresti länsimaisesta kulttuurista LGBTQ+-asioissa, ja Nintendo on historiallisesti käännyttänyt pois poliittisista keskusteluista. Harakat ovat viisaita ja myötätuntoisia hahmoja, jotka ovat olennainen osa Äiti 3:n tarinaa, mutta niiden sisällyttäminen lokalisointiin johtaisi keskusteluun transfobiasta ja siitä, hahmottavatko harakat ei-binaarisen sukupuoli-identiteetin positiivisessa valossa. Ei ole väliä, tämä on asia, jota Nintendo ei halua käsitellä.

Ei ole liioittelua sanoa, että Äiti 3:n kehitys oli sotkua. Peli oli tarkoitus julkaista SNES-levyasemalle ennen kuin se viivästyi ja siirrettiin Nintendo 64 -levyasemalle ja sitten Game Boy Advanceen. Aivan kuten Mother 2 -kehitys, joka pelastettiin suurelta osin Satoru Iwatan väliintulon ansiosta, Mother 3 oli uskomattoman lähellä sitä, ettei sitä koskaan julkaistu.

Siitä huolimatta kehittäjät pysyivät sinnikkäinä ja loivat sen, mitä monet pitävät yhdeksi liikuttavimmista, sydämellisimmistä videopeleistä koskaan. On ymmärrettävää, miksi Nintendo ei ole koskaan yrittänyt julkisesti lokalisoida peliä, mutta Mother 3:n kestävä perintö takaa paremman käsittelyn ja säilytyksen. Ehkä uusintaversio, ei uudelleenjulkaisu tai lokalisointi, on ainoa toivo nähdä Mother 3 julkaistavaksi maailmanlaajuisesti.

Mother 3 on saatavilla Game Boy Advancesta yksinomaan Japanissa.